30.3.2020
Kannabistuotteiden brändääminen ja tuoksun rekisteröiminen tavaramerkiksi. Siinä muutamia Yhdysvaltain uniikin IP-kentän piirteistä. IPR-toimisto Leason Ellisin partneri Jordan Garner kertoo, miten maan markkinat muuttuvat lähitulevaisuudessa.
Yhdysvalloissa käräjöinti IP-oikeuksien rikkomisesta on verrattain helppoa ja kustannustehokasta, ja kynnys siihen on matala. Lainsäädännön ja tuomioistuinjärjestelmän nyanssien lisäksi maalla on kaksi muutakin uniikkia IP-piirrettä: kannabiksen laillistaminen ja tuoksujen rekisteröinti tavaramerkiksi.
“Kannabikseen liittyvä liiketoiminta on toistaiseksi rajoittunut Yhdysvalloissa yhden osavaltion alueelle. Moni nykyisistä presidenttiehdokkaista kuitenkin kannattaa joko kannabiksen dekriminalisointia tai sen laillistamista”, Garner kertoo.
Seuraukset ovat kauaskantoisia. Molemmat vaihtoehdot tarkoittavat, että yritykset voivat viedä kannabikseen liittyvän liiketoimintansa maan laajuiseksi.
“Kansallisen kannabisbrändin rakentaminen tulee olemaan kyseisen toimialan seuraava askel. Se taas todennäköisesti johtaa suoraviivaisempaan kilpailuun tuottajien ja jakelijoiden kesken”, Garner kertoo.
Kannabikseen liittyvästä kansallisesta markkinoinnista, brändeistä ja tavaramerkeistä tulee todennäköisesti tulevaisuuden suuria IP-konfliktien lähteitä, ja käräjöinti niiden osalta kasvaa.
“Kun kannabiksen kansallinen asema on vakiinnutettu, teknologiat alkavat kehittyä. Siihen liittyvät myös kasveihin liittyvät patentit. Sekä patenttihakemusten että lisensointiin liittyvien strategioiden on muututtava yhä hienostuneemmiksi koko toimialan kehittyessä.”
Toinen Yhdysvaltojen IP-kentän erityispiirre on mahdollisuus rekisteröidä tuoksu tavaramerkiksi. Kynnys rekisteröintiin on tosin korkea työlään prosessin vuoksi. Toiminnallisuuden puuttumisen ja tunnistettavuuden todistaminen on haasteellista.
“Hakijan on todistettava, että tuoksu ei ole toiminnallinen. Esimerkiksi ilmanraikastimen tuoksu on laadultaan toiminnallinen, eikä siten rekisteröitävissä. Lisäksi tuoksun on oltava tunnistettava ja erotuttava muista. Se edellyttää huomattavaa määrää todisteita esimerkiksi myynnin volyymista, mainontaan liittyvistä luvuista sekä dokumentaatiota sellaisista kuluttajien arvioista ja kommenteista, joita ei ole erikseen pyydetty”, Garner kertoo.
Toistaiseksi ei ole riittävästi tapausesimerkkejä, joiden perusteella tutkijat voisivat selvittää, miten ei-toiminnallisuuden ja tunnistettavuuden vaatimukset täytetään tyydyttävästi.
“Tuoksun rekisteröinnissä ponnistellaan ylämäkeen, mikä lannistaa monet tavaramerkin hakijat. Jos tuoksu on uniikki ja kuluttajat yhdistävät sen yrityksen tuotteisiin, se kannattaa kuitenkin suojata siinä missä muukin aineeton omaisuus.”
Ulkomaisten yritysten kannattaa harkita tarkkaan, mille Yhdysvaltojen alueelle toimintansa perustaa. Korkeimman oikeuden taannoinen TC Heartlandin tapaus muutti Yhdysvaltojen IP-lainsäädäntöä patenttien loukkauskanteiden käsittelyn osalta.
Jos yrityksellä ei ole fyysistä toimipistettä Yhdysvalloissa, sen voi haastaa oikeuteen missä tuomiopiirissä hyvänsä. Toimipiste tai tytäryhtiö kuitenkin muuttavat tilannetta.
”TC Heartlandin tapauksen jälkeen patenttiloukkauskanteen voi nostaa vain tuomiopiirissä, jossa yrityksen toimipiste sijaitsee, tai siellä missä vastaaja on syyllistynyt patenttia loukkaaviin toimenpiteisiin”, Garner kertoo.
”Lisäksi eri alueilla tuomioistuimet ovat suotuisampia kantajille kuin vastaajille. Tämä saattaa jäädä monelta ulkomaiselta yritykseltä huomaamatta, kun ne käynnistävät liiketoimintaansa Yhdysvalloissa.”
Aikaa ja resursseja kannattaa kohdistaa IPR-salkun laajentamiseen esimerkiksi mallisuojilla tai pikkupatenteilla. Monet auto-, tietoliikenne- ja ohjelmistoyritykset hyödyntävät mallisuojia suojatakseen teollisten mallien ulkonäköön ja muotoon liittyviä innovatiivisia ominaisuuksia.
”Suomalaisyritykset hakevat johdonmukaisesti mutta yksipuolisesti patentteja eri teknologian aloilla, mutta esimerkiksi komponenttien designin, graafisten käyttöliittymien ja varaosien suojaaminen mallisuojalla auttaa luomaan ja säilyttämään kilpailukykyisen aseman Yhdysvaltojen markkinoilla”, Garner kertoo.
Pelkkiin patentteihin keskittymisen lisäksi ulkomaisten yritysten yleinen harha-askel on yhdysvaltalaisen asiamiehen näkemyksen ohittaminen patenttia hakiessa.
”On virheellistä ajatella, että ulkomainen asiamies voi vain valmistella kansainvälisen PCT-patenttihakemuksen Yhdysvaltoihin ja antaa paikalliselle asiamiehelle yksityiskohtaiset ohjeet toiminnasta Yhdysvaltojen patenttiviraston kanssa”, Garner kertoo.
Yhdysvaltojen lainsäädännössä on nyansseja, jotka vaativat paikallisen asiamiehen erityisosaamista. Erityisesti ohjelmistoihin ja lääketieteelliseen diagnostiikkaan liittyvät patentit edellyttävät tarkoin räätälöityä patenttihakemusta.
”Yhdysvaltojen patenttivirasto vaatii hienostunutta lähestymistapaa, jossa eurooppalainen patenttihakemus on harmoniassa Yhdysvaltojen lainsäädännön kanssa. Kolsterin asiamiehet eivät epäröi turvautua paikallisen asiamiehen apuun silloin, kun hakemuksessa tarvitaan paikallisen lainsäädännön nyanssien tuntemusta.”
LUE LISÄÄ