Yrityksen patentit ja patenttihakemukset muodostavat patenttisalkun. Kun salkkua hoidetaan suunnitelmallisesti, saadaan suuriakin säästöjä. Patenttien määrä ei ole kuitenkaan itseisarvo – paitsi yhdessä tapauksessa, kirjoittaa eurooppapatenttiasiamiehemme Ossi Huhtanen.
Patenttisalkku syntyy, kun yrityksellä on keksinnöilleen useita eri patentteja sekä patentteja eri maissa. Myös vireillä olevat patenttihakemukset kuuluvat salkkuun.
Suuryritysten salkussa voi olla satoja tai tuhansia patentteja. Esimerkiksi lääkkeet ovat innovaatioita, jotka saatetaan suojata jopa yli sadassa maassa, jolloin niistä kertyy sisältöä salkkuun. Yksi metsäkone taas voi sisältää kymmeniä patentoituja osia, sillä sen käyttöjärjestelmän, runko-osien, voimansiirron, nivelten ja muiden osien teknologia vaativat omat patenttinsa.
Kaikkien patenttien on tärkeää tukea yrityksen liiketoimintaa, jotta niihin investoiminen kannattaa. Liiketoimintastrategian painotukset ohjaavat patenttisalkun muodostumista. Jos liiketoiminnassa korostuvat esimerkiksi kestävä kehitys ja globalisaatio, sen on syytä näkyä myös investointeina näitä tavoitteita edistäviin patentteihin.
Yrityksen pitkän aikavälin kasvutavoitteet tai yrityskauppa-aikeet ohjaavat osaltaan patenttisalkun strategista kokoamista. Patentit kertovat yrityksen odotettavissa olevasta vaurastumisesta, joten painava patenttisalkku on yrityskaupoissa keskeinen valtti.
Myös kilpailija-analyysistä saa arvokkaita vinkkejä salkun kokoamiseen. Patentteja on esimerkiksi järkevää hakea niihin maihin, joissa varteenotettavat kilpailijat toimivat. IPR-asiantuntijan palveluihin kuuluu säännöllinen kilpailijavalvonta, joka antaa ajankohtaista tietoa kilpailijoiden IPR-oikeuksista ja ehkäisee niiden aiheuttamat ikävät yllätykset omalle liiketoiminnalle.
Mitä innovatiivisempi yritys on, sitä isompi sen patenttisalkku tyypillisesti on. Edelläkävijäyrityksessä on aineetonta omaisuutta ja patentoitavaa, kun taas passiivisemman, seurailijatyyppisen yrityksen patenttisalkku voi olla hyvinkin laiha.
Salkkuun ei kannata kerätä patentteja vain muodon vuoksi. Joskus kuitenkin startup-yrityksen on strategisesti järkevää saada salkku perustetuksi ja hakea tietty määrä patentteja, vaikka liikevaihto olisi vielä hyvin pientä. Kasvuhakuisuus kuuluu startupin strategiaan, ja jos aineettomalla omaisuudella pystyy kasvattamaan yrityksen arvoa, patentit ovat hyvä väline osoittaa sitä myös ulospäin.
Sen sijaan 50 vuotta toiminut perheyritys, joka säilyy jatkossakin perheessä, ei todennäköisesti keskity patenttien määrän lisäämiseen, vaan suojamaan vain liiketoimintaansa selkeästi tukevat keksinnöt. Tämä on strategisesti järkevää, kun toiminta on vakaalla pohjalla eikä yritystä ole tarkoitus myydä.
Patenttisalkku on dynaaminen kokonaisuus, jota ei piiloteta patenttien voimassaoloajaksi eli 20 vuodeksi yrityksen kassakaappiin. Salkun aktiiviseen hallintaan kuuluu, että jokaisen patentin merkitys yhtiölle arvioidaan kerran vuodessa. Vain ne patentit, jotka ovat liiketoiminnan kannalta tarpeellisia, pidetään voimassa.
Patentin vuotuinen ylläpitomaksu tyypillisesti kohoaa joka vuosi, joten sen ylläpito kallistuu loppua kohti. Kun suomalaisen patentin kolmen ensimmäisen vuoden yhteismaksu on 200 euroa, viimeisen eli 20. vuoden maksu on jo 900 euroa. Jos salkkua ei käydä säännöllisesti läpi, turhat kustannukset voivat nousta hyvin korkeiksi. Mitä suurempi salkku, sitä tärkeämpi tämä ”vuosihuolto” on.
Vuosimaksuvalvonta on myös osa IPR-asiantuntijan palveluita. Kun hän valvoo ja muistuttaa vuosimaksuista hyvissä ajoin, kaikkia patentteja varmasti seurataan ja maksut hoidetaan asianmukaisesti.
Jos yritys ei enää tarvitse jotakin patenttiaan, sen oikeudet voi lisensoida maksua vastaan toisen yrityksen käyttöön. Patenttisalkun keventäminen ei ole kuitenkaan aina strategisesti järkevää. Joskus itselle ”tarpeettomat” patentit kannattaa säilyttää omassa salkussa vain siksi, että ne kiinnostavat muita. Näin saatetaan pystyä tarvittaessa estämään vastapuolen toimintaa.