4.10.2018
Kun työntekijä tekee keksinnön työsuhteessa, siitä alkaa polku, joka on parhaassa tapauksessa suora. Yhä useamman polku kuitenkin mutkistuu niin, että asiantuntijan apu on tarpeen, tietää lakimiehemme Sanna Häikiö.
Pääsääntö on selvä: kun työntekijä tekee keksinnön työsuhteessa, työnantajalla on tietyin edellytyksin oikeus ottaa keksintö haltuunsa. Tämän jälkeen avautuu lukemattomien kysymysten, tulkintojen ja neuvottelujen maailma. Jo pelkkään haltuunottoon liittyy monia kysymyksiä alkaen vaikkapa siitä, miten laajat oikeudet työnantaja keksintöön saa.
Aina asiat eivät siis etene suoraviivaisesti. Globalisaatio sekä yritys- ja työsuhdemuotojen moninaistuminen ovat selvästi lisänneet työsuhdekeksintöihin liittyviä epäselvyyksiä ja riitoja.
Kun työntekijä esittelee työnantajalle ahaa-elämyksensä tulokset, alkaa prosessi, jossa ei kannata hutiloida. Ensimmäiseksi on arvioitava, onko kyse ylipäätään keksinnöstä. Keksinnön on oltava uusi, keksinnöllinen ja teollisesti käyttökelpoinen. Jos työnantaja sitten päättää ottaa keksinnön haltuunsa, työntekijälle on maksettava keksinnöstä kohtuullinen korvaus. Mutta mikä on kohtuullista? Se on monen asian summa.
Kohtuullisen korvauksen määrää voidaan määritellä monenlaisten laskentakaavojen avulla tai esimerkiksi suhteuttamalla sitä keksinnön markkina-arvoon; esimerkiksi siihen, paljonko keksintö maksaisi, jos se myytäisiin ulkopuoliselle.
Usein keskimääräinen vakiokorvaus työsuhdekeksinnöstä liikkuu Suomessa 1 500 ja 3 000 euron välillä. Vakiokorvauksen lisäksi työntekijä on oikeutettu erityiskorvaukseen, jos keksinnöllä on työnantajalle kaupallisesti merkittävää arvoa. Erityiskorvaus voi olla rojaltipohjainen tai kertakorvaus, ja tässäkin on merkittäviä yritys- ja toimialakohtaisia eroja.
Olennaista on, että työnantaja maksaa keksinnöstä riittävästi. Hyvät keksintökorvaukset ovat nimittäin myös tärkeä valtti hyvistä työntekijöistä kilpailtaessa.
Jokaisessa yrityksessä olisi hyvä olla työsuhdekeksintöohjesääntö. Siihen kirjataan tarkasti, miten työsuhdekeksintöjä yrityksessä käsitellään ja millaisia korvauksia keksinnöistä maksetaan.
Ohjesäännön tekeminen ei ole kuitenkaan aina yksinkertaista. Jos yritys esimerkiksi toimii useassa maassa, ovat haasteena hyvinkin erilaiset kansalliset lainsäädännöt ja työsuhdekeksintöjärjestelmät. Vastikään eräs yhdysvaltalainen yhtiö pyysi apua työsuhdekeksintöohjesääntönsä laatimiseen. Yhtiöllä oli tytäryhtiöt Suomessa ja Saksassa, ja kaikkien kolmen valtion työsuhdekeksintölainsäädäntö on erilainen. Yhdysvalloissa esimerkiksi ei ole erillistä lakiin sidottua työsuhdekeksintökorvausta vaan keksijäintensiivisissä tehtävissä korvaukset on lähtökohtaisesti sisällytetty palkkaan. Konserniyhtiöt pyrkivät kohtelemaan työntekijöitään tasapuolisesti, mutta keksintökorvausasiassa tämä voi olla hankalaa. Toisaalta paikallista lainsäädäntöä on noudatettava, toisaalta konsernilla on oltava yhtenäinen linja.
Saman yhtiön Suomessa sijaitsevassa tytäryhtiössä eräs työntekijä oli tehnyt vuosien varrella useita työsuhdekeksintöjä mutta ei ollut saanut korvausta yhdestäkään. Saimme jälkeenpäin aikaan sopimuksen, ja työntekijä sai kerralla korvauksen kaikista keksinnöistään Suomen työsuhdekeksintökorvausjärjestelmän mukaisesti.
Suomalaisella työntekijällä on kansainvälisesti katsoen hyvä asema työsuhdekeksintöasioissa. Työntekijän oikeudet on säännelty kattavasti lainsäädännöllä ja korvaustaso on kohtuullinen. Työsuhdesäännösten tulkintatilanteissa sekä työntekijä että työnantaja voivat pyytää ilmaista tulkinta-apua työsuhdekeksintölautakunnalta. Lautakunnan lausunnot eivät sido osapuolia juridisesti, mutta lausunnoilla on merkitystä ja niitä yleensä kunnioitetaan.
Yksi ongelma voi liittyä esimerkiksi kaupalliseen toimeksiantoon, jossa asiakas tilaa yritykseltä vaikkapa tuotekehityspalvelua ja keksintö syntyy tuota toimeksiantoa täytettäessä. Kuka silloin maksaa keksinnön vakikorvaukset: palvelun tarjonnut yritys vai keksinnön oikeudet saanut toimeksiannon tilannut asiakas? Entä kuka maksaa mahdollisen erityiskorvauksen, jos keksintö osoittautuu menestykseksi?
Korvausvastuista on suositeltavaa tehdä aina etukäteen sopimus, sillä kun sopimus puuttuu, tulkintaongelmia riittää.
Yritys voi ehkäistä monet kiistat ottamalla ne riittävällä tavalla huomioon, kun työsuhdekeksintöohjesääntöä laaditaan. Ohjesäännön laatimiseen kannattaakin keskittyä kunnolla ja hakea tarvittaessa työhön apua ammattilaisilta. Kun ajan mittaan yritykseen syntyy asiassa uusia hyviä käytäntöjä, ohjesääntöä on syytä päivittää. Yhtä lailla yrityksen koko keksintöprosessin miettimiseen kannattaa panostaa niin, että se tehdään yhdessä ammattilaisten kanssa.
Lakimiehemme Sanna Häikiö avustaa asiakkaitamme erityisesti teknologian kaupallistamisessa, lisensoinnissa, sopimusasioissa ja yritysjuridiikassa. Voit varata Sannalta maksuttoman puhelinkonsultaation.
Sanna Häikiö
sanna.haikio@kolster.fi
040 532 2511
LUE LISÄÄ