1.2.2019
Puukuidun käyttö paperin raaka-aineena sai uutta vauhtia, kun ensimmäinen Kolsterin kautta tehty patenttihakemus hyväksyttiin vuonna 1874. Virallisesti kyse oli senaatin myöntämästä erioikeudesta, sillä patenttilaki tuli voimaan vasta vuosisadan lopussa.
Vuosi 1874 on suomalaisen patenttihistorian tärkeä merkkipaalu: Silloin Rudolf Kolster jätti ensimmäisen patenttihakemuksensa. Hän oli aluksi sivutoiminen patenttiasiamies samaan aikaan kun opetti Teknillisessä korkeakoulussa ja työskenteli insinööritoimistossa.
Samana vuonna hän myös perusti Suomen vanhimman edelleen toimivan patenttitoimiston, Kolsterin. Yhtiön ensimmäisen patenttihakemuksen perusteella myönnettiin suomalainen patentti numero 129. Myöntämisestä ilmoitettiin virallisesti Hufvudstadsbladetissa 5.6.1874. Kolsterin patenttijohtaja Tapio Äkräs kertoo tarkemmin patentin 129 yksityiskohdista.
”Rudolf Kolster jätti patenttihakemuksen kahden englantilaisen keksijän, George Sinclairin ja John Nicolin, puolesta. Heidän keksintönsä liittyi puukuidun käsittelyyn paperinvalmistuksessa. Englantilainen Charles Watt oli aikaisemmin kehittänyt puukuidulle soveltuvan kemiallisen sellunvalmistustavan, soodamenetelmän. Sinclair ja Nicol kehittivät tähän menetelmään soveltuvaa laitteistoa.”
”Huipputeknologia ja tietotaito levisivät maailmassa tehokkaasti jo tuolloin. Englannissa oli tuohon aikaan parempaa höyrypannuihin, ja yllättäen myös kemialliseen sellunvalmistukseen, liittyvää osaamista kuin meillä. Rudolf Kolster oli taustansa vuoksi höyrypannuteknologian asiantuntija, mikä mahdollisesti vaikutti patentoinnin hoitamiseen hänen kauttaan. Sellunkeitto ei varmaankaan ollut tulevaisuuden ala Englannissa, joten keksijät olivat ehkä arvioineet Suomen hyväksi markkinaksi tuotteelleen. Suomessa oli vireillä useita tehdashankkeita ja tietenkin runsaasti puuta raaka-aineeksi. Sinclair oli jättänyt saman patentin edellisenä vuonna myös toiseen maahan, vahvana metsäteollisuusmaana tunnettuun Kanadaan. Hän tuntui selvästi uskovan ideaansa.”
”Kolsterin ensimmäinen patentti oli itse asiassa autonomisen Suomen senaatin myöntämä privilegi eli erioikeus valmistaa 20 vuoden ajan Suomessa laitetta, jolla muutetaan puukuituiset aineet paperimassaksi. Suomessa ei vielä vuonna 1874 ollut varsinaista patenttilainsäädäntöä, vaan patentin hakijalle annettiin privilegi eli erioikeus ja yksinoikeus samaan tapaan kuin esimerkiksi käsityöläisille käsityöläisoikeus eli erillinen lupa ammatin harjoittamiseen. Tällainen patentti varmasti tuki keksinnön myyntiä.”
”Ensimmäinen privilegi-patentti myönnettiin 1842, ja niitä ehdittiin myöntää arviolta vain 180 kappaletta 40 vuoden aikana. Vuonna 1876 saatiin Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus patenttioikeudesta Suomenmaassa ja vuonna 1898 ensimmäinen patenttilaki. 1900-luvulle tultaessa Rudolf Kolster oli jättänyt ylivoimaisesti eniten patenttihakemuksia Suomeen. Hän myös oli mukana valmistelemassa Suomeen uutta patenttilainsäädäntöä.”
”Koska lainsäädäntöä ei tuolloin ollut, ei privilegiin perustuvan patentin hakemistapaa, hakemuksen muotoa eikä myöskään suoja-aikaa ollut virallisesti määritelty. Patentti numero 129 myönnettiin 20 vuodeksi, mutta näyttäisi siltä, että patentteja myönnettiin myös lyhemmäksi ajaksi. Esimerkiksi patentti numero 120 tulitikkujen valmistusmenetelmälle myönnettiin 10 vuodeksi.
Patentin 129 hakemuksen rakenne on hämmästyttävän pitkälle nykykäytännön mukainen. Hakemuksessa oli selkeä selitys piirroksineen sekä eräänlaiset patenttivaatimukset ruotsin kielellä käsin kirjoitettuina. Kirjoituskonetta – tekstinkäsittelyohjelmasta puhumattakaan – ei ollut tuolloin käytettävissä. Hakemuksen rakenteen muotoseikat eivät olleet tarkkoja, koska esimerkiksi tulitikkukeksinnön kuvausta oli hakemuksessa yksi sivu ilman kuvia.”
”Patentti on Kolsterin ensimmäinen toimeksianto ja siksi meille tärkeä. Sen ajoitus osui myös mielenkiintoiseen patenttialan maailmanlaajuiseen murrokseen. Patenttisuojan merkitys oli noussut vilkkaaseen keskusteluun maailmalla 1870-luvun alussa, mikä näyttäisi johtaneen patentointiaktiivisuuden kasvuun kaikkialla – myös Suomessa. Vuonna 1883 solmittiin kansainvälinen Pariisin yleissopimus, joka on kansainvälisen patentoinnin perusta.”
”Tietoa keksinnön jatkovaiheista tai menestyksestä ei ole saatavilla. Sellunvalmistusmenetelmät kehittyivät nopeasti vuosisadan vaihteessa ja uusia sellukattilaratkaisuja patentoitiin metsäteollisuuden käyttöön. Todennäköisesti Sinclairin ja Nicolin keksintö hautautui uuden teknologian alle. Uutta patenttia he eivät keksinnölleen hakeneet.”
Heteka – aikansa rautainen hittituote
Kuka muistaa hetekan? Aika moni, sillä hittituotteeksi muodostuneen huonekalun tuotantomäärät liikkuivat kahdessa miljoonassa kappaleessa.
Tapio Äkräs
0505242406
tapio.akras@kolster.fi
Artikkelin pääkuva: Työväenmuseo Werstas