19.10.2023
Tekoälyn tuomat mahdollisuudet puhuttavat kaikkialla. Yhtä paljon herättävät keskustelua sen tuoma epävarmuus ja riskit. Voiko yrityksen liikesalaisuuksia karata kilpailijan tietoon? Kenellä on tekijänoikeus tekoälyn tuottamaan materiaaliin?
Tekoälyllä eli keinoälyllä (artificial intelligence, AI) ei vielä ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Yleensä sillä tarkoitetaan tietokoneen tai tietokoneohjelman kykyä hyödyntää ihmisen älynä pidettyjä ominaisuuksia, kuten luovuutta, suunnittelua, päättelyä ja oppimista. Tekoäly voi auttaa luomaan kokonaan uusia tai kehittämään jo olemassa olevia tuotteita ja palveluita. Toisaalta datamassoja hyödyntävään tekoälyyn liittyy monia uhkakuvia ja eettisiä kysymyksiä.
Maailmalta on jo lukuisia esimerkkitapauksia, joissa luottamuksellista tietoa on päätynyt tekoälysovellukseen ja näin yleisesti hyödynnettäväksi. Muun muassa Samsungin lähdekoodia on vuotanut ChatGPT-sovellukseen. Oikeudessa on ratkottu kiistoja tekijänoikeuksista luovaan sisältöön, kuten kuviin ja tekstiin.
Tekoäly käytön nopea kasvu herättää paljon kysymyksiä, ja Euroopan unioni säätää parhaillaan tekoälyasetusta. Kolsterin asiantuntijat Hannes Kankaanpää ja Jussi Ilvonen vastaavat ajankohtaisiin kysymyksiin tekoälystä.
Millaisia vaikutuksia tekoälyllä voi olla IPR-suojaan: patentteihin, tavaramerkkeihin ja tekijänoikeuksiin?
Jussi: Maailmalla on herännyt kysymyksiä siitä, voiko tekoälyohjelmistoa pitää juridisessa mielessä keksinnön keksijänä tai kirjallisen taikka taiteellisen teoksen luojana. Tähän mennessä useimmissa tapauksissa vastaus on ollut kieltävä, mutta osa asiaan liittyvistä oikeus- ja hallintoprosesseista on vielä kesken.
Mikäli patentteja ja tekijänoikeuksia alettaisiin laajemmalti myöntää myös tekoälyn, siis muun kuin ihmisluojan, luomille keksinnöille ja teoksille, tämän on spekuloitu vesittävän olemassa olevien oikeudenhaltijoiden suojamahdollisuuksia. Nykyaikaisten generatiivisten tekoälysovellusten kapasiteetti luoda aineistoa ihmiseen verrattuna on valtava. Patenttien osalta voidaan ajatella, että tätä suojan tulvaa rajoittavat patentin rekisteröintiprosessin suhteellisen korkeat kulut, siinä missä tekijänoikeuksissa rekisteröintiä ei lähtökohtaisesti edellytetä lainkaan.
Tavaramerkeissä taas tilanne näyttää suhteellisen selvältä. Rekisteröitävään tavaramerkkiin ei edellytetä tavaramerkin ”luojaa”, joten tekoälynkin luoman tavaramerkin voi rekisteröidä yritys tai yksityishenkilö, joka on esimerkiksi ko. tavaramerkin luoneen tekoälysovelluksen omistaja tai tilannut merkin suunnittelun yritykseltä, joka taas on antanut tehtävän omistamalleen tekoälysovellukselle. Omistajan sijaan tekoälysovelluksen käyttäjäkin voi lähtökohtaisesti toimia samoin, joskin tällöin on syytä huomioida tekoälysovelluksen mahdolliset käyttöehdoista johtuvat rajoitukset.
Pätevätkö tekijänoikeudet, kun tekoälyä koulutetaan?
Jussi: On jossain määrin epäselvää, missä tilanteissa tekoälyä koulutettaessa tekijänoikeussuojatuilla aineistoilla joudutaan toimintaan pyytämään tekijänoikeuden haltijoiden lupa. Esimerkiksi EU:n nykyinen tekijänoikeussääntely sallii laillisista lähteistä hankittujen teosten käytön ns. tiedon- ja datanlouhintatarkoituksessa. Yksiselitteistä ei ole kuitenkaan, missä kaikissa tapauksissa tekoälyn koulutuksessa on kyse EU-lainsäädännössä tarkoitetusta tiedon- ja datanlouhinnasta.
Moniin kysymyksiin ei ole vielä yksiselitteisiä vastauksia, ja siksi aiheeseen odotettavissa on erilaisia oikeusriitoja, kunnes oikeustila alkaa selkeytyä.
Häviääkö liikesalaisuuden suoja, jos yrityksen tietoja syöttää tekoälyjärjestelmälle?
Jussi: Kyllä, jos ajatellaan, että syöttämällä yrityksen tietoja järjestelmään niitä ei enää pidetä tai voida pitää salassa. Toki esimerkiksi AI-sovelluksen käyttäjäsopimusehdoilla sekä eri maiden erityissäännöksillä ja oikeuskäytännöllä voi olla vaikutusta.
Hannes: Liikesalaisuuslaki ja -direktiivi edellyttävät, että liikesalaisuuden laillinen haltija on ryhtynyt kohtuullisiin toimenpiteisiin sen suojaamiseksi. Jos laajalla joukolla ihmisiä on pääsy tietoon esimerkiksi tekoälysovelluksen avulla ja/tai liikesalaisuutta ei koske salassapitovelvollisuus, voi olla hankala todentaa, että on suojannut tietoa kohtuullisilla toimenpiteillä.
Jussi Ilvonen (vas.) ja Hannes Kankaanpää sanovat, että tekoälyyn liittyy vielä monia avoimia kysymyksiä.
Onko mahdollista, että tekoälysovelluksen tarjoava taho alkaa vaatia oikeuksia tekoälyn luomaan sisältöön?
Hannes: Se riippuu sopimusehdoista eli siitä, mitä tekoälyn tuotoksista ja oikeuksista niihin sanotaan kyseisen sovelluksen tai palvelun käyttöehdoissa. Sopimusehtojen merkitys korostuu sellaisissa tekoälyn tuottamissa sisällöissä, jotka eivät pääsääntöisesti nauti tekijänoikeussuojaa.
Jussi: Monenlaiset tilanteet ovat mahdollisia ja kaikenlaista saatetaan vaatia ilman, että oikeusperusteet ovat kunnossa. Tällöin kannattaa kääntyä hyvissä ajoin juristin puoleen. Vaatija voi olla vahvoilla esimerkiksi silloin, kun kyse on tekoälyn avulla luodusta rekisteröidystä tavaramerkistä ja toinen yritys myöhemmin hakee rekisteröintiä identtiselle tai sekoittumisvaaran aiheuttavalle merkille. Epäselvempi tilanne syntyy, jos AI:n tarjoava taho vetoaa tekijänoikeuksiin, joissa AI on ollut jonkinasteisessa luovassa roolissa.
Kuinka turvallisesti vaikkapa ChatGPT:n luomaa tietokoneohjelman koodia voi käyttää tekijänoikeuksien näkökulmasta?
Jussi: Lähtökohta on, että tekoälyn luoma koodi ei voi olla tekijänoikeussuojattua, koska ihminen ei ole ollut tämän ”teoksen” luovien ratkaisujen takana.
Hannes: Emme tiedä, miten esimerkiksi ChatGPT on koodattu. Estetäänkö sovellusta jollain tavalla ohjelmallisesti kopioimasta toisten tekemää koodia, tai osaako se huomioida esimerkiksi open source -lisenssien ehdot niin, että koodia pystyy myös hyödyntämään aiottuun tarkoitukseen. Kaupalliseen käyttöön tarkoitetun koodauksen kanssa kannattaa olla varovainen. Tuotos edellyttää aina tarkistusta laadun ja compliance-asioiden eli lakien ja määräysten noudattamisen kannalta. On ollut tapauksia, joissa yhtiöiden työntekijät ovat syöttäneet ChatGPT:n tarkistettavaksi omaa liikesalaisuudeksi katsottavaa koodia. Näin se on tullut osaksi tekoälyjärjestelmän datapankkia ja liikesalaisuus on menetetty.
Onko mahdollista, että koodi voidaan osoittaa ”lainatuksi” lisensoidusta materiaalista?
Jussi: Riippuu todistusaineistosta. Lainauksen todistaminen on mahdollista, jos voidaan näyttää esimerkiksi tekijänoikeudellisesti relevantit koodin osat, jotka ovat täysin samoja kuin lisenssinhaltijan koodissa. Loukkaustilanteissa pitää vielä erikseen arvioida, onko käyttö tapahtunut luvan tai rajoitusperusteen nojalla tai onko lainattu koodi katsottava tekijänoikeussuojaa nauttivaksi teokseksi.
Hannes: Esimerkiksi open source -koodeissa ”lainaamisen” osoittaminen voi joissain tapauksissa olla hyvinkin yksinkertaista. Alkuperäinen koodi on saatavilla verkosta, ja koodin skannaamiseksi ja tunnistamiseksi on olemassa erilaisia automaattisia työkaluja. Tekoälysovellus voi lähtökohtaisestikin toimia niin, että se hyödyntää olemassa olevaa aineistoa, jolla se on opetettu ja/tai jota se louhii verkosta.
